Humane Working Life Blogi

Vaikka oman näkemykseni mukaan strateginen työhyvinvoinnin johtaminen on yhtä kuin strateginen henkilöstöjohtaminen, päätin kuitenkin tehdä erityisesti työhyvinvointiin keskittyvän tekstin. Se on vaikeaa, sillä ajattelen itse työhyvinvoinnin hyvin laajasti. Olen kuitenkin törmännyt siihenkin, että työhyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, että työterveyshuolto on järjestetty (asianmukaisesti) ja että työntekijöillä on liikunta- ja kulttuuriedut. Lienee siis paikallaan hiukan avata sitä, mitä työhyvinvointi on ja miksi sitä kannattaa johtaa strategisesti.

Ehkä eniten itseäni turhauttava asia henkilöstöjohtamisessa on se, että viestiä henkilöstöjohtamisen merkityksestä ja tarpeellisuudesta on niin vaikea saada eteenpäin. Välillä tunnen epätoivoa siitä, että vaikka kuinka kerrot henkilöstöjohtamisesta, niin vastaus on silti: ei se koske meidän organisaatiota, koska meillä on vain muutama työntekijä.

Viittasin viime viikon tekstissäni palvelumuotoiluun henkilöstöjohtamisen työkaluna. YAMK-opintojani suorittaessani, Ihastuin palvelumuotoiluun ajatuksena, asenteena ja työkaluna niin paljon, että otin sen mukaan opinnäytetyöhöni. Olen sittemmin opiskellut palvelumuotoilua lisää eri yhteyksissä ja pyrin hyödyntämään sitä kaikessa toiminnassani.

Viime viikolla kirjoitin inhimillisistä henkilöstöjohtamisen prosesseista ja sitä edellisellä inhimillisestä arkipäivän toiminnasta. Tämän viikon teksti on siis edelleen jatkoa noille kahdelle ja käyn läpi sitä, millainen voi olla inhimillinen henkilöstöstrategia.

Siinäpä otsikko. Voiko kukaan ajatella prosesseja ja inhimillisyyttä samassa yhteydessä?

Korostan yrityksessäni, arvoissani ja toiminnassani inhimillisyyttä. Halusin tuoda esille siksi myös sitä, millä tavalla inhimillisyys voi mielestäni näkyä arkipäivän henkilöstöjohtamisessa.

Aloin miettiä perhemyönteisyyttä ensimmäisen kerran kunnolla edellisessä työpaikassani, jossa monella kollegalla oli lapsia. Mietin sitä, millä keinoilla työpaikan toiminnot voisivat tukea perhe-elämää ja sitä, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ei koettaisi kuormittavana. Pohdin myös sitä, mitä perhemyönteisyys oikeastaan on ja mielestäni se pitää käsittää laajasti eikä se koske vain työntekijöitä, joilla on pieniä lapsia.

HUOM! Tekstissä käytetään yleistyksiä. Introvertit ja ekstrovertit ovat yksilöitä ja jokainen erilainen, eivätkä yleistykset päde läheskään kaikkiin. Osa - joidenkin mielestä jopa suurin osa - mieltää lisäksi itsensä välimaastoon ambiverteiksi. Luethan tekstin tämä huomautus mielessäsi.

Viittasin jo viime viikon tekstissäni siihen, että muistan joskus törmänneeni tilastoon, jonka mukaan työuupumusdiagnooseja tehdään eniten kesälomien päättymisen aikaan. Samoin irtisanoutumisia tapahtuu eniten silloin. En enää löytänyt lähdettä, mutta asia on helppo uskoa, kun vähän googlettaa.

Niin, miksi?

Usein kuulee vanhempien tuskailevan loma-aikoja, kun etenkin koululaisilla on pitkät lomat ja päiväkoti-ikäistenkin oletetaan ja odotetaan olevan kesäisin pois hoidosta 4-6 viikon ajan. Harvalla tavallisella työssäkäyvällä kuitenkaan on 10 viikkoa kesälomaa ja sen lisäksi vielä viikko syyslomaa ja talvilomaa sekä parin viikon joululomaa.