Niin, miksi?
Siksi, että työ, joka loman jälkeen taas odottaa, ei ole mielekästä, ei tarjoa haasteita, siinä ei ole oppimisen eikä kehittymisen mahdollisuuksia, työpaikan ilmapiiri ja/tai johtamiskulttuuri on huono tai toimimaton, työ on huonosti organisoitua ja siitä aiheutuu jatkuva kiire tai organisaation arvomaailma on liian kaukana työntekijän omasta arvomaailmasta.
Yllä on listattu vain joitain syitä. Syitä on varmasti yhtä monta kuin on ahdistuneita lomalta töihin palaavia.
On suuri tragedia - jossain mielessä jopa kansallinen - että on niin paljon ihmisiä, jotka voivat syystä tai toisesta työssään huonosti. Joskus muinoin muistelen lukeneeni, että irtisanoutumisia ja työuupumuksen vuoksi sairaslomalle jäämisiä tapahtuu eniten juuri, kun pitäisi palata lomalta takaisin töihin.
Yksi vaihtoehto on tietysti se, että vaihtaa työpaikkaa. Työpaikan vaihtaminen ei kuitenkaan ole nopea eikä yksinkertainen ratkaisu jo ihan siitä syystä, että työpaikkaa ei vain vaihdeta. Vaihtaminen on pitkä prosessi, ja voi vaatia hakemista kymmeniin organisaatioihin pitkällä aikavälillä. Uudelleenkouluttautuminenkin on vaihtoehto, joskin vielä pidempi prosessi eikä ainakaan taloudellisesti kovin kannattavaa, kun aikuiskoulutustuki lakkautettiin.
Yllämainitut vaihtoehdot ovat vaihtoehtoja kyseiselle yksilölle. Kun joku lähtee pois huonosti johdetusta organisaatiosta, tilalle tulee uusi työntekijä, joka ennen pitkää hänkin kärsii huonosta johtamisesta.
Radikaalimpi, mutta toimivampi vaihtoehto on muuttaa organisaatiota ja johtamiskulttuuria sellaiseksi, että sieltä ei tarvitse eikä haluta lähteä pois. Sellaiseksi, että loman jälkeen töihin paluuta odottaa innokkaana ja motivoituneena. Tämä vaihtoehto toki vaatii sen, että organisaatiossa on ensin tunnistettu ja tunnustettu ongelman olemassaolo.
Huomaatko sinä omassa organisaatiossasi loman jälkeen virkistyneitä, innokkaita ja motivoituneita ihmisiä vai katsooko sinua väsynyt, alakuloinen ja iloton ihminen?