Siinäpä otsikko. Voiko kukaan ajatella prosesseja ja inhimillisyyttä samassa yhteydessä?
Minä voin.
Viime viikolla kirjoittelin inhimillisyydestä arkipäivän henkilöstöjohtamisessa ja tämä teksti on ikään kuin jatkoa sille. Yritykseni tarjoaa henkilöstöjohtamisen prosesseihin liittyviä palveluja ja siksi haluan tuoda esille sitä, miten minun mielestäni niissä voi näkyä inhimillisyys.
Prosesseista tulee varmasti monelle ensimmäisenä mieleen teknisyys ja tuotanto, mutta samalla tavalla kuin on tuotannon prosesseja, on henkilöstöjohtamisessakin prosesseja, esimerkiksi perehdytys. Vaikka olen humaani, minussa asuu pieni insinööri, joka ajattelee asiat loogisesti ja haluaa asioissa edetä järjestelmällisesti ja prosessinomaisesti. Siksi korostan sitä, että tietyt toiminnot ovat nimenomaan prosesseja ja niiden kehittäminenkin pitäisi ajatella prosessin kehittämisenä.
Henkilöstöjohtamisen prosessit ovat sellaisia, mitä työntekijä näkee ja/tai kokee ja aivan kuten arkipäivänkin toiminnassa, niissä korostuvat kohtaamiset. Jos nuo prosessit eivät toimi kunnolla ja sujuvasti, se voi herkästi aiheuttaa tyytymättömyyttä.
Esimerkiksi perehdytys on valtavan tärkeä prosessi, sillä jos se epäonnistuu, on vaarana, että uusi työntekijä ei pärjää omassa tehtävässään ja joko työnantajan tai työntekijän aloitteesta tapahtuu koeaikapurku. Tämä taas johtaa uuteen rekrytointiin ja tällainen kierre on omiaan vähentämään organisaation tuloksellisuutta eli lisäämään kustannuksia. Osa kustannuksista on helppo jäljittää ihan fyysisenä rahan menona, mutta osa kustannuksista voi olla piilevämpiä ja siksi niitä ei välttämättä heti huomata.
Prosesseja miettiessä ja niitä kehittäessä, pitää samaan aikaan olla sekä jämäkkä että inhimillinen. Pitää ymmärtää liiketoiminnan lainalaisuudet ja samaan aikaan pitää pystyä näkemään ihmiset numeroiden takana. On kaikkien osapuolten etu, että prosessit sujuvat mutkattomasti ja ne ovat samaan aikaan kustannustehokkaita, mikä taas ei estä sitä, ettei ihmisiä voisi kohdella ihmisinä.
Esimerkiksi nostan tässä yhteydessä työterveyshuoltoon ja terveyteen liittyvän kokonaisuuden. Mielestäni on ehdottoman tärkeää, että organisaatio tarjoaa työterveyshuollon minimitasoa laajempana. Minimitasohan on käytännössä vain ennaltaehkäisevää toimintaa eikä sisällä esimerkiksi sairaanhoitoa ollenkaan. Työntekijän sairastuessa hänellä ei siis minimitason työterveyshuollon mukaan ole esimerkiksi mahdollisuutta käydä lääkärin vastaanotolla.
Kun työterveyshuolto on hoidettu kunnolla - siis koko prosessi - työntekijän sairastuessa hän voi ottaa suoraan yhteyttä omaan hoitajaan tai lääkäriin, riippuen työpaikan ohjeistuksesta, ja saada ohjeistuksen siitä, onko mentävä läkärin vastaanotolle vai voiko sairastaa kotona. Sopimuksesta riippuen, yhteydenotto voi olla myös videovastaanotto tai vastaava, jolloin lääkäri voi tehdä diagnoosin etänäkin (joissain tapauksissa) ja mahdollisesti kirjoittaa reseptin. Työntekijä saa diagnoosin nopeasti ja voi hakea tarvittaessa lääkkeet hetimmiten. Hän paranee nopeasti ja on taas työkuntoinen pian. Tässä prosessissa inhimillisyys korostuu, sillä työntekijä saa hoidon nopeasti ja paraneminen voi alkaa heti. Onnistuakseen prosessin vaiheet pitää olla kaikille osapuolille (työterveyshuolto, työnantaja, työntekijä) selvät jo etukäteen. Kun prosessi toimii mutkattomasti, se on myös kustannustehokas: ei turhia lääkärikuluja tai esimerkiksi useita turhia käyntejä eri lääkäreillä, eikä pitkiä sairaspoissaoloja, kun työntekijä paranee työkuntoon pian.
Tietysti yllä oleva on vain yksinkertaistettu esimerkki, mutta yksinkertaisimmillaan ja parhaassa tapauksessa asia hoituu juuri noin.
Inhimillisyys on prosessiajattelussakin aivan mahdollista ja samaan aikaan voi ajatella myös kustannustehokkuutta ja sujuvuutta. Nämä eivät sulje pois toisiaan.