Introverttinä työelämässä

Julkaistu 12. elokuuta 2024 klo 9.16

HUOM! Tekstissä käytetään yleistyksiä. Introvertit ja ekstrovertit ovat yksilöitä ja jokainen erilainen, eivätkä yleistykset päde läheskään kaikkiin. Osa - joidenkin mielestä jopa suurin osa - mieltää lisäksi itsensä välimaastoon ambiverteiksi. Luethan tekstin tämä huomautus mielessäsi.

---

Työterveyslaitoksen verkkolehdessä kirjoitettiin taannoin hyvä artikkeli introverteistä työelämässä. Asia on itselleni läheinen ja tärkeä, sillä olen itse introvertti ja olen työskennellyt paljon työyhteisöissä, joissa on introvertteja.

 

Saatat miettiä, miten introvertti voi tarjota henkilöstöjohtamisen palveluita ja olla hyvä henkilöstöjohtamisen tehtävissä eli ihmisten parissa.

 

Minäpä kerron.

 

Ekstroverttiytta ja introverttiytta on käsitelty hyvin esimerkiksi Evermindin artikkelissa, joten en käy toistamaan kaikkea siinä kirjoitettua. Muistutan kuitenkin heti mielestäni olennaisimman eron ekstrovertin ja introvertin välillä: kun ekstrovertti saa voimaa ja energiaa ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista, introvertti väsyy herkemmin ihmisten parissa ja sosiaalisista tilanteista, ja tarvitsee vastapainoksi paljon aikaa palautumiseen ja yksin oloon.

 

Henkilöstöjohtaminen on paljon paljon muutakin - ja oikeastaan ennen kaikkea muutakin - kuin kollegoiden, työntekijöiden ja esihenkilöiden kanssa rupattelua, brainstormaamista ja strategiapäivien pitämistä. Henkilöstöjohtamisessa on paljon sellaisia tehtäviä, joita myös introvertti voi tehdä. Sitä näkymätöntä taustatyötä, jonka huomaa vasta sitten, kun kukaan ei sitä tee. Näkyvä osa on jäävuoren huippu.

 

Henkilöstöjohtamisessa ja erityisesti sen kehittämisessä organisaatiossa, tärkein työkalu on korvat. Sama pätee myyntiinkin. Luin joitain vuosia sitten Kaisa Hernbergin kirjaa Asiantuntija epämukavuusalueella - kirja sinulle, joka inhoat myymistä. Hernberg muistutti osuvasti siinä, että myyjän tärkein työkalu on korvat, ei suu. Hyvä myyjä kuuntelee asiakasta, ei puhu suu vaahdossa oman tuotteensa tai palvelunsa erinomaisuudesta. Kuuntelemisessa on se hyvä puoli, että silloin oppii sen, mitä asiakas oikeasti haluaa ja tarvitsee. Henkilöstöjohtamiseen käännettynä: kun kuuntelee, oppii sen, mitä työntekijät, esihenkilöt ja organisaation johto oikeasti haluavat ja mitä mieltä he ovat organisaation johtamisesta. 

 

Kuunnellakseen asiakasta ei tarvitse olla ekstrovertti. Henkilöstöjohtamisessa on tärkeää olla empaattinen ja inhimillinen, mutta myös jämpti ja nämä ominaisuudet minulla on.

 

Monien muiden introverttien tapaan, pidän yksin työskentelystä ja työrauhasta, mihin Työterveyslaitoksenkin artikkelissa viitataan. En helposti lähde tapahtumiin tai tilaisuuksiin, enkä välttämättä oma-aloitteisesti tuo itseäni julki. Toisaalta, olen siinä mielessä erilainen introvertti, että kun sosiaalinen tilanne on, olen sosiaalinen ja puhelias. Nautin esimerkiksi koulutusten ja worksopien pitämisestä suunnattomasti. Omasta ammattialastani jaksaisin puhua varmasti tunteja, jos joku kuuntelee. Nautin brainstormaamisesta ja small talkista.

 

Ekstroverttina voisin elää päivästä toiseen noissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta introverttina tarvitsen päiväkausia aikaa toipua ja kerätä energiaa. Tiedän sen jo tässä vaiheessa elämää, joten pystyn sen kalenteroimaan itselleni. Tiedän, että pitkän - sosiaalisen - työputken päätteeksi minua odottaa rauhoittumisen ja yksinolon aika, koska olen sen itselleni kalenteriin varannut.

 

Nuori, työelämän alkutaipaleella oleva introvertti ei vielä välttämättä sitä piirrettä itsessään tunnista ja voi siksi olla hämillään ja jatkuvat keskeytykset työssä uuvuttavat ja saavat ärtyneeksi. Siksi usein mietin, kuinka paljon työuupumusta, ahdistusta, stressiä ja masennusta aiheutetaan sillä, että pakotetaan introvertit jatkuvasti toimimaan vastoin sitä, minkä he kokevat luontaiseksi.

 

Työelämä on muuttunut ja toki aina on ollut ammatteja, joissa pitää olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Sellaiset ihmiset, jotka nauttivat esiintymisestä ja sosiaalisista suhteista, varmasti hakeutuvat näihin ammatteihin. Ihmiset, jotka haluavat työskennellä rauhassa, jopa yksin, taas hakeutuvat erilaisiin ammatteihin. Työelämän muutoksen myötä töitä tehdään tiimeissä, joissa erilaiset ammattiryhmätkin kohtaavat. Introvertinkin on siis syytä valmistautua henkisesti siihen, että aina ei voi olla omalla mukavuusalueella. Kun introverttiyden oppii itsessään tunnistamaan, voi silloin varata itselleen paremmin aikaa palautumiseen.

 

Työelämässä arvostetaan yhä enemmän yksilöllisyyttä ja kunkin työntekijän tarpeiden ymmärtämistä. Organisaation johdon ja esihenkilöiden on siis oltava ajantasalla työntekijöidensä ja tiimiensä jäsenistä yksilöinä. Siksi työyhteisössä kannattaa miettiä jo henkilöstöstrategisiin linjauksiin tapoja huomioida monimuotoisuus työyhteisössä. Käytännön toimintasuunnitelmiin ja -ohjeisiin kannattaa lisäksi miettiä erilaisia tapoja osallistua työyhteisössä. Videon tekeminen omasta elämästään ja puheenvuorojen pakottaminen tai yhteisleikit henkilöstön virkistyspäivässä eivät voi olla ainoa keino tuoda esille omia ajatuksiaan ja tutustua muihin.

 

Aikoinaan törmäsin aivan omassa yksityiselämässäni siihen, että tarvettani ja haluani olla paljon yksin on pidetty vikana ja ongelmana, ja se tuntui pahalta. Mietin, mitä vikaa minussa on. Nyt tiedän jo, että ei ole ollut mitään vikaa. Tein tuolloin työtä, jossa olin paljon ihmisten parissa, pidin koulutuksia ja elämäni oli muutoinkin sosiaalista. Vastapainoksi tarvitsin todella aikaa yksin, rauhassa ja hiljaisuudessa.

 

Introverteille vertaistueksi ja muille oppimisen tueksi Anonyymit introvertit.